Viimeinen työpäivä

Tänään oli mun viimeinen työpäivä. Mulla piti olla töitä vielä huomennakin, mut oltiin eilen syömässä tuutoreiden ja saksalaisen opettajan kanssa ja asia tuli puheeks niin meille todettiin, ettei tiistaina enää mitään töitä tehdä :D mulle ei ois ollut mikään ongelma mennä vielä huomenna töihin, mut toisaalta näin on hyvin aikaa pakata viimiset kamat ja siivota kämppä.

Tää koko viikko on mun päiväkodissa hieman erilainen kuin muut, koska tää viikko vietetään Fuchsbaussa. Fuchsbau on eräänlainen puisto, missä on niin kasvimaata, kiipeilytelineitä, puita, seikkailuratoja ja yks iso teltta. Olin ihan innoissani kun näin paikan, tää on näille lapsille varmaan ihan unelmaa! Suunnilleen aamukahdeksasta saa temmeltää vapaasti noin 12 asti, minkä jälkeen osa lapsista haetaan kotiin ja osa jatkaa vielä päiväkodille.

Suurin osa lapsista tuli suoraan puistoon, ja aikaisin päiväkotiin tulleiden kanssa sinne käveltiin heti kahdeksan jälkeen. Fuchsbau on lähellä mun päiväkotia, joten matkaan ei mennyt kuin muutama minuutti. Lapset ohjeistettiin pukemaan ylleen kumisaappaat ja kurahousut, ja mullekin onneks löytyi päiväkodista yhdet ylimääräset kumisaappaat. Kaikilla oli omia eväitä mukana, joita sai päivän mittaan syödä miten ja milloin tahtoi. Aamupalaa aloitettiin syömään joskus 9 jälkeen, ja melkein kaikki söikin silloin. Sen jälkeen suurimmaksi osaksi mentiin vaan, ei kukaan malttanut pysähtyä syömään.

Myös Fuchsbaussa pidettiin aamupiiri yhdeksän aikaan. Tällä kertaa siihen osallistuivat kaikki lapset ja se oli yksinkertaistettu normaalista. Laulettiin yhdessä muutama laulu ja lastenhoitajat kertoivat muutamat yleiset ohjeet ja säännöt. Sit sai lähteä leikkimään, kiipeilemään puihin ja seikkailuratoihin, myös trampoliini oli kovassa käytössä.

Noin 11 aikoihin mun työpaikkaohjaajakin saapui paikalle, tuli moikkaamaan mua ja sanoi, et mun viimeisen päivän kunniaksi pidetään pienet juhlat. Hetken päästä kaikki lapset kutsuttiin telttaan koolle ja mun käskettiin odottaa ulkopuolella, kurkkimatta (nicht gucken on kyllä vähintään tän päivän jälkeen tuttu termi, haha). Hetki siinä meni ja sit lapset alkoi laulaa ja mun ohjaaja haki mut käsikynkässä sisään. Keskelle telttaa oli rakennettu pöytä ja tuoli mua varten, pöydälle laitettu nätti liina, kukkasia, muutama lahja ja kortti. Mut vietiin siihen istumaan ja lapset jatkoi laulamista ja muutama kuvakin räpsästiin. Voitte arvata, et olin jo siinä vaiheessa ihan liikuttunut..

Laulu sit loppui ja mun ohjaaja kertoi, kuinka paljon he ovat mun työtä arvostaneet ja musta tykänneet. Huusin jo siinä vaiheessa et "Don't make me cry now!!" ja kaikki vaan nauroi. Mulle kerrottiin, kuinka mun viimisen päivän kunniaksi haluttiin järjestää jotain kivaa. Sit ne sen kajautti, laskien kolmeen, näkemiin. Mä olin niin hämmentynyt koko tilanteesta, etten edes saanut selvää. Mun ohjaaja tuli mun luo ja sanoi et no, eikös ollutkin oikein! Mulla kesti hetken tajuta koko tilanne ja sit mulle selvis, että he olivat sanoneet mulle näkemiin :D pistän häkellyksen ja saksalaisen aksentin piikkiin!

Sit huomasin pöydällä olevat lahjapaketit ja kortin ja samantien pomppasin ylös ja sanoin, et mullakin on heille jotain. Tässä välissä annoin mun viikonloppuna askarteleman kiitoskortin (mistä btw oon tosi ylpeä) ja kaikki jäi ihmettelemään sitä ja mun ohjaaja oli ihan otettu. Sit mut suorastaan käskettiin avaamaan mun lahjat. Mulle oli maalattu oma kulho, jossa oli tän päikkärin logo, mun nimi, vuosi ja tottakai hymynaama koristamassa. Sain myös CD-levyn, johon mun ohjaaja oli laittanut "pehmeää musiikkia". Joskus tuli puheeksi mun musiikkimaku ja kerroin, et melkein kaikki menee, mutta huutoa en kuuntele :D En voi käsittää, et hän oli huomioinut mut niin ihanalla tavalla! Lisäksi sain maailman ihanimman kortin, muutaman puusydämen ja jääkaappimagneetin.

Tän härdellin jälkeen kaikki lapset pyöri mun ympärillä, halaili ja yritti päästä mahdollisimman lähelle. Teltasta ulos päästessä mun käsistä oikeesti meinattiin tapella! Yks lapsi roikku jalassa, toinen vyötäröllä ja neljä taisteli, kuka saa pitää kädestä. Sit olikin taas mun hiusten vuoro, oon varma et näistä lapsista kasvaa vielä taitavia hiustenlaittajia :D

Mun sydämen sulatti etenkin se hetki, kun yksi lapsi mun ryhmästä tuli mun luo vähän ujosti ja sanoi, että nyt kun ollaan kavereita niin voiko hän kysyä yhden kysymyksen. Sanoin, et tottakai, niin hän sanoi, et kai mä tulen moikkaamaan heitä vielä uudestaan, etten lähde lopullisesti. Myöhemmin tämä sama lapsi tuli yhtäkkiä iltapäiväryhmässä mun eteen seisomaan, halas ja sano vielä erikseen heipat.

Tosiaan sit 12 jälkeen suunnattiin takasin päiväkodille, niiden lasten kanssa, joita ei vielä oltu haettu. Kun kello tuli kaksi, sanoin vielä viimeiset heipat työkavereille ja etenkin mun työpaikkaohjaajalle. En tiedä, oisinko parempaa semmosta voinut edes toivoa. Halattiin pitkään ja sovittiin, et törmäillään tulevaisuudessa ja pysytään yhteyksissä.

Nyt on ihana, mut haikee fiilis. Haluan kotiin, mut en haluu jättää näitä ihmisiä tänne. Tiiän, et päiväkotityö ei oo pitkällä tähtäimellä mua varten, mut tää päivä pyyhki pois kaikki ne huonot. Kaikista niistä positiivisista sanoista tuli niin hyvä olo, eikä mua varten oo koskaan järjestetty mitään noin isoa minkään työssäoppimisen päätteeksi. Mä olen vaan niin otettu. ❤

Mut hei äiti, mä en itkenyt! :D Pysyin kovana ja itken vasta sit myöhemmin.

Ensimmäinen (ja viimeinen) koulupäivä

Oltiin eilen, eli torstaina, koulussa lukiolaisten englannin tunneilla. Tää koulu on jaettu ainakin kahteen eri rakennukseen ja meidän piti tavata englannin opettaja toisen rakennuksen aulassa. Noh yllättäen me oltiin just sillä väärällä rakennuksella oikeaan aikaan :D siirryttiin sit toiselle rakennukselle ja haahuiltiin ympäriinsä, kunnes tuli joku opettaja vastaan. Löydettiin sit vihdoin myös se englannin opettaja ja päästiin tunnille vain muutama minuutti myöhässä. Tää ei onneks ollut kellekään ongelma.

Ekalle tunnille kun päästiin, oli luokassa kuusi oppilasta. Meille kerrottiin, et just sinä päivänä suurin osa opiskelijoista oli juhlimassa ympäri Hamelnia :D noh, esittäydyttiin näille ihmisille ja oikeestaan kukaan ei vastannut meille mitenkään. Tunnin jälkeen opettaja kertoi, että tää englannin tunti oli oppilaille pakollinen, eivätkä he ole kielistä kovin innostuneita ja epävarmoja omasta englannin kielen taidostaan. Katsottiin tää eka tunti sit vaan jotain vanhaa leffaa perustuen johonkin kirjaan, mikä näiden opiskelijoiden on pitänyt lukea.

Seuraavalla tunnilla oli oppilaita jo ainakin yli 10 ja meininki oli aika eri. Melkein kaikki oli kiinnostuneita meistä, mitä me täällä tehdään ja mistä me tullaan. Opiskelijoille oli etukäteen kerrottu virheellisesti, et me ollaan ruotsalaisia :D korjattiin sit selvästi, että suomalaisia tässä ollaan!

Tällä tunnilla opiskelijat teki jotain tehtävää lopputunnin ja me vaan oltiin ja kuunneltiin mukana. Tunnilla puhuttiin oikeastaan vaan englantia, en tiedä johtuiko se siitä et me oltiin paikalla, vai onko tää yleinen käytäntö. Nämä toisen tunnin opiskelijat olivat mun käsittääkseni valinneet itse englannin yhdeksi aineeksi, joten kiinnostus oli selvästi eri luokkaa. Musta oli niin kivaa puhua näiden kanssa!

Kun tunnit oli ohi, päästiin vieraina syömään koulun ravintolaan. Kokkiopiskelijat tekevät joka torstai ja perjantai jonkun pääruoan ja jälkiruoan, jota pääsee ilmeisesti maksua vastaan syömään. Samalla kokki- sekä tarjoilijaopiskelijat harjoittelevat ruoan valmistusta ja tarjoilua tulevaisuutta varten. Käytännössä siis kuin ravintolassa olis ollut :D joka pöydälle oli nimetty oma tarjoilija, joka hoiti sit kaikki sen pöydän asiat. Voin sanoo, et ruoka oli kyllä hyvää ja palvelu pelas, vaikkei englanniksi toiminutkaan :D

Tää juhla, missä kaikki opiskelijat siis olivat, liittyy joidenkin kokeiden ja koulun loppumiseen. Mä ymmärsin, et tää juhla on näille vähän sama asia kuin meille penkkarit. Yritin sit selittää et meilläkin on tämmöstä saman tyylistä aina helmikuussa ja selitin rekoista, kaupungin kiertämisestä ja eri teemoista, ja mulle vastattiin et joo, heilläkin on karnevaalit helmikuussa! :D ei tainnut oikein mennä mun pointti perille, mut ei se mitään.

Mut nää opiskelijat siis juovat aamusta iltaan, kävelevät ympäri kaupunkia ja kokoontuvat muiden koulujen kanssa jonnekin. Juominen aloitettiin jo koulussa, ja koska koulun alueella ei saa täälläkään juoda, kaikki joi sit just siinä koulun alueen rajalla. Hamelnissa on ilmeisesti tapana heitellä maalia toistensa päälle ja muuten vaan maalailla toisiaan, joten täällä oli melkonen väriloisto. Yritäppä siitä sit kävellä ohi valkosen takin kanssa, keskeltä humalaisia ihmisiä, kenellä kaikilla on maalitörpöt kädessä :D but I made it!

Tykkäsin kyllä hirveesti tosta koulupäivästä. Täällä ehdottomasti parasta on tavata uusia ihmisiä ja päästä oikeesti käyttämään englantia. Päiväkodissa kun lähinnä meen sillä saksalla mitä osaan ja sillä englannilla, mitä työkaverit osaa.

Btw, 5 days to go! Haikeet fiilikset, mul on ikävä Suomeen ja omaan kotiin, mut samalla voisin jäädä tännekin.

Something I really like.

Lähellä meidän kaupunkia Hamelnia sijaitsee Hannover, joka on noin puolen miljoonan ihmisen kaupunki. Täältä Hannoveriin pääsee kätevimmin junalla ja matkaan menee noin 40 minuuttia. Oon käynyt siellä aika useasti tän reissun aikana, ihan vaikka vaan shoppailemassa tai kattelemassa ja kiertelemässä, viettämässä aikaa. Lisäksi yks mun lempparikahviloista on Hannoverissa, heh.

Hannoverin kokoisessa kaupungissa todellakin huomaa eron Suomeen. Ihmiset on niin ulospäinsuuntautuneita, kaikki on niin outgoing! On ihan ok mennä juttelemaan tuntemattomille, lähetellä lentopusuja, katsoa silmiin, hymyillä ja vaikka ihan nauraa myös semmoisten ihmisten kanssa, ketä sä et tunne. Ja mun mielestä yhtenä ihanimmista asioista, on ihan ok olla erilainen, tyyliltään, seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai oikeestaan minkä vaan suhteen.

Kaiken lisäksi tää kaupunki on oikeesti kaunis. Yks päivä käytiin vaan kiertelemässä ympäri Hannoveria ja löydettiin New Town Hall ja sen ympärillä oleva puisto. Mä tykkään.

BERLIN

Melkein viikko sit mä rakastuin Berliiniin. Oltiin siellä kolme päivää, lähdettiin viime viikon torstai-aamuna ja palattiin takas Hamelniin saman viikon lauantaina-iltana.

Menomatka tapahtui junan kanssa. Matka meni nopeesti, vaihdettiin junaa kaks kertaa (eikä eksytty kummallakaan asemalla!). Junamatkoille kukaan ei tajunnut meille mainita et niihin kannattaa tehdä myös paikkavaraukset. Voin sanoo, et oli pieni tuskanhiki kun yrität ensin selvittää oikeen junan ja sit tajuat siinä ruuhkasella pienellä käytävällä, et juna on täysi ja sulla ei oo paikkaa. Istuttiin/seisottiin sit osa matkasta vaunujen väliosassa ja välillä pyörävaunussa istuen. Junassa todella on tunnelmaa :D

Berliinissä torstaina käytiin ensin syömässä ja sit etsittiin meidän hostelli. Loppupäivä kierreltiin joitain nähtävyyksiä ja rakennuksia, käytiin mm. Berliinin muurilla. Perjantai vietettiin shoppaillen ja illalla mentiin sit vähän kattelemaan sitä kuuluisaa yöelämää. Lauantaina kierreltiin vielä kaupunkia ja tehtiin viimisiä ostoksia.

Me valittiin hostelli oikeestaan sen hinnan perusteella, mut kuitenkin sillä tavalla, et Berliinin keskustaan pääsi helposti. Meidän hostellilta olikin suora juna- ja raitiovaunuyhteys Alexanderplatzille, matka tällä välillä kesti noin 20min. Hostelli oli hintansa mukainen, mut kuitenkin yllättävän kiva :D joitain puutteita oli joo (esimerkiksi meidän suihku oli jotenkin rikki mut selvittiinpähän siitäkin) ja meiltä meinattiin veloittaa kaksinkertanen hinta netistä varattuun verrattuna, mut kaikki selvis ja loppupeleissä olin paikkaan aika tyytyväinen. Jos ei muuta niin palvelu pelas, nimimerkillä juoksin persikkapurkki kädessä ympäri hostellia, josko joku sais sen auki. No henkilökunta avas sen veitsellä ja tytöt (sekä arvatenkin henkilökunta...) oli taas ilosia. :D

Takaisin Hamelniin tultiin bussilla. Berliinin ja Hamelnin välillä on suora bussiyhteys, joten riitti kun löydettiin oikea bussi oikeaan aikaan. Matka meni puoliks nukkuen, olin ite ihan hullun väsynyt ja mun jalat oli vielä päiviä reissun jälkeenkin kipeet.

Berliinistä tuli samantien yks mun lempparikaupungeista, vaikken paljoo oo reissannutkaan. Kolme päivää siellä oli aivan liian vähän, meiltä jäi niin paljon näkemättä. Olin kuitenkin niin loppu tän reissun jälkeen, et en ois ehkä montaa päivää pidempään siellä pystynyt ainakaan samaan tahtiin kävelemään. :D Ihmiset olivat niin ulospäinsuuntautuneita, iloisia ja koko ajan oli jotain nähtävää/tapahtumaa ympäri kaupunkia. Katumusiikki oli kans ihan rakkautta! Lämpötilat pyöri joka päivä 24 asteen hujakoilla, joten säässäkään ei ollut valittamista. Söin kolmen päivän aikana ihan tavattoman paljon jäätelöä ja päätin, et joku päivä mä vielä muutan Berliiniin. Elämä hymyilee ja niin hymyilen mäkin!

First of May

Aika menee niin nopeesti, taas on yks viikko takana ja uus edessä.

Eilen suunnattiin Hannoverin eläintarhaan, Zoo Erlebnikseen. Eläintarha sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta ja takasin päin seikkailtiinkin sit bussilla. Edes bussit ei oo samanlaisia kuin Suomessa, mut selvittiin edes jokseenkin kunnialla :D

Yllättäen Hannoverissa oli taas jotain meneillään. Futispeli. En vieläkään oo varma, kuka pelas ja ketä vastaan, mut ilmeisesti Hannoverin joukkue hävis. :D Kun saksalaiset tekee jotain, ne selvästi tekee sen täysillä. Kadut oli aivan täynnä ihmisiä, enimmäkseen jalkapallofaneja, koko päivän. Tapahtumaan oli selvästi varauduttu kunnollisin poliisivoimin, niitä vilisi joka puolella. Poliisit olivat myös varustautuneet ihan kunnolla, olivat täysissä tamineissa kypärineen kaikkineen. :D

Eläintarha oli iso ja jos tosissaan olis halunnut kaiken nähdä ja viettää aikaa esimerkiksi jossain niistä lukuisista ravintoloista tai muuten vaan eläimiä pidempään katsellen, niin aikaa olis pitänyt varata vähintäänkin koko päivä. Nyt käveltiin kuitenkin puisto läpi noin 3 tunnissa. Käytiin kattomassa myös yks hylje-esitys (...ja päädyttiin siihen tulokseen, et meidän täytyy hankkia miehet, jotka työkseen kouluttaa hylkeitä).

Eläintarhan jälkeen käytiin syömässä keskustassa ja juostiin muutamilla asioilla. Juostiin, koska kello lähenteli jo kahdeksaa, jolloin kaupat täällä yleensä menee kiinni. Sit onnistuttiin myöhästymään junasta ja odoteltiin sit seuraavaa noin puoltoista tuntia. Päästiin sit kotiin noin yhdentoista aikaan illalla.

Mun työpaikkaohjaaja pyysi meidät grillailemaan hänen luokseen jo muutama viikko sitten. Tänään käytiin sit siellä, jutusteltiin niitä näitä ja syötiin hyvää ruokaa :)

Ens viikon lopulla ois suuntana Berliini! En malta odottaa.
Niin ja hyvää vappua! Täällä vietetään myös jotain juhlapyhää aina 1.5., mut en oikein oo saanut selvää miksi ja mitä. First of May'sta kaikki vaan puhuu, joten niin puhun minäkin :D